Harmooni-improvisaatioita Lapualla

Improvisoin matkaharmoonilla Rune Snellmanin töistä inspiroituen Morpheus-näyttelyn avajaisissa Pohjanmaan valokuvakeskuksen galleriassa 31.10. klo 17.30 alkaen. Tervetuloa!

”Neulanreikäkamera on maailman vanhin ”valolla piirtämisen” ilmiö. Tämä, myös pimeänä huoneena (Camera Obscura) tunnettu innovaatio syntyi noin 500 eaa, kun kiinalainen filosofi Mo Ti tiettävästi ensimmäisenä havaitsi valon taittumisen ilmiön. Näyttelyssäni MORPHEUS – kaksi kaupunkia – twå städer – two cities olen pyrkinyt sekoittamaan ajan tähän päivään ja unimaailmaan. Neulanreikävalokuvaus on minulle ympäristön havainnointia ja sitä, miten asiat eivät olekaan sitä, mitä niiden oletetaan olevan. Kuvaustapani on ehkä enemmän filosofista kuin todellisuuden tallentamista. ” (Rune Snellman)

Näyttely on esillä Pohjanmaan valokuvakeskuksen galleriassa 31.10.–22.11.2018.

Schopenhauer

Lainauksia jotka lunastavat paikkansa päivittäin on usein, mutta yksi tämän ajan suosikeistani on ehdottomasti Schopenhauerilta, joka tuntuu osoittavan kaikkia elämän, tieteen kuin taiteenkin alueita tänäkin päivänä:

Kaikki totuus kulkee kolmen vaiheen läpi. Ensin sitä pilkataan. Sitten sitä vastustetaan voimakkaasti. Lopulta se hyväksytään itsestään selvyytenä. 
– Schopenhauer

Myös hänen taidekäsityksensä on yksi kiinnostavimmista:

Schopenhauerille esteettinen näkökulma oli todellisempi kuin tieteellinen näkökulma juuri siksi, että se erotti järjen tahdosta taiteen muodossa. Kyky nähdä luonto esteettisesti oli hänelle selvä merkki neroudesta. Schopenhauerin tekemä ero tahdon ja taiteen välillä oli keskeisimpiä hänen tekemiään erotteluja, joita kutsui metafyysisiksi. Hän katsoi, että ruumis oli tahdon laajennos, kun taas taide oli spontaani toiminto, jota ei voitu liittää sen enempää ruumiiseen kuin järkeenkään. Taide oli spontaani, ennalta määrätty ajatus, joka taiteilijalla on mielessä jo ennen aikomustakaan luoda mitään. Taide sijoitti ihmisen näin tieteen ja koko luonnon yläpuolelle, koska sen alue ulottuu järjen alueen ulkopuolelle”

Arthur Schopenhauer by Wilhelm Busch

Olalleni laskeutui perhonen

Vuoden 2018 ykkösprioriteettini on rentoutuminen. Tarkoitan sillä tietoista hakeutumista rentouttaviin hetkiin ja ylipäätään sen tutkimista millä on kehooni ja mieleeni aidosti rentouttava vaikutus, sillä mikään ei ole yksilöllisimpää. Ennen kaikkea tarkoitan kuitenkin ylipäätään asennetta elämään.

Tämä Sidney Harrisin sarjakuvaruutu on ollut suosikkini niin kauan kuin muistan. Suosittelen myös lämpimästi Ioanna Salajanin Zen Comics I & II -sarjakuvia.

Joulu

Olen suuri mietelauseiden ystävä ja keräilin tähän muutamia joulusuosikkejani:

Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.
– Mary Ellen Chase

Vaalin joulua hartaasti sydämessäni – ja yritän säilyttää tuon tunteen koko vuoden.
– Charles Dickens

Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.
– Lassi Nummi

Siunattua aikaa on Joulu, joka sitoo koko maailman rakkauden salaliittoon.
– Hamilton Wright Mabie 

Jollei joulu ole sydämessäsi, et voi koskaan löytää sitä kuusen alta.
– Roy L. Smith 

Joulu suo mahdollisuuden iloon ajatella rakkaitamme.
– Moliere

Joulu on aina ollut suosikkiaikaani, jotain pyhää ja taianomaista. Salaa odotan sitä koko vuoden ja levitän siitä siunaantuvan rauhan ja lämmön niin pitkälle menneeseen ja tulevaan kuin pystyn. Se on olotila, jonka täyttää inspiroiva lähimmäisten muistaminen sekä erityislaatuinen kauneuden rakentaminen ympärilleni.

Yhtä tärkeää on tasapainon ja harmonian etsiminen omasta sisimmästä. Joulun ja uuden vuoden odotuksen aikakautena on myös upeaa aistia monien armahtavan itsensä ja elämänsä. Kollektiivinen pysähtyminen tuntuu myös mahdollistavan erityisen kohdan löytää itsestään näkemystä arjen suvaitsevaisuudelle sekä pienille eleille ja kysymyksille kuten mikä on todella tärkeää ja mihin haluan ensi vuoteni käyttää?

 

Sibelius!

”En minä kuolemaa pelkää. Pelkään, että en ollut olemassa.”

”En valitse hiljaisuutta, hiljaisuus valitsee minut.”

”Tartu rohkeasti vaikeaankin tehtävään niin huomaat voimiesi kasvavan.”

”Älkää kiinnittäkö huomiota mitä kriitikot sanovat, kriitikoille ei ole koskaan pystytetty yhtään patsasta.”

”En ole ikinä yksin. Minulla minun unelmani.”

”Olen säveltäjä, en ennustaja.” (Säveltäjän toteamus vaimolleen Ainolle tämän kysellessä, milloin säveltäjä on tulossa ryyppyreissultaan kotiin.)

(Jean Sibelius 1865 – 1957)

 

 

Esbjörn Svensson

Jos aikoo huippumuusikoksi, on löydettävä oma kielensä ja minänsä. Tämä vaatii myös sisäistä paloa tavoittaa ihmissydämet. Vasta silloin nousee tasolle, jolla e.s.t. ja etenkin Esbjörn oli.
– Siggi Loch

Esbjörn on ollut itselleni yksi suurimmista pianisti-idoleistani teinivuosista saakka, mutten ikävä kyllä koskaan ehtinyt nähdä häntä keikalla. Hänen musiikissaan on aina ollut jotain mikä on jättänyt minuun jäljen jollakin äärimmäisellä tavalla. Jokin hänen tekemässään on niin oikein kuin pianon koskettimien painamisessa suinkin saattaa vain olla. Sellaista sisäistä rauhaa, ajan ja ajattomuuden, sisään ja uloshengityksen täydellistä synkronismia. Tätä jotakin kuvaa mielestäni erittäin hyvin ja kauniisti toimittaja Jonni Roos:

”Kuuntelin vain haltioituneena Esbjörn Svensson Trion levytyksiä ja annoin mieleni vaeltaa Esbjörnin pelkistetyissä, maailmankaikkeuden järjestystä ja rauhaa huokuvissa sävellyksissä. Esbjörnin musiikissa on monta häkellyttävää asiaa. Ensinnäkin, kuinka siinä on jokin aivan omanlaisensa tunnelma? Ja miten tuota tunnelmaa edes osaisi kuvailla?

Siinähän on paljon Bill Evansin humaania, melankolista herkkyyttä, mutta myös Thelonious Monkin kulmikkuutta ja John Coltranen ekstaattista henkisyyttä. Samalla siinä on kuitenkin sellaista yksinkertaista luontevuutta, jota vain kaikkein parhaassa musiikissa on: kuulijalle syntyy vaikutelma, että kaikki on helppoa ja juuri niin kuin sen pitääkin olla.

Siinä on myös musiikin raja-aidat ylittävää yleispätevyttä: Esbjörnin musiikki yhdistää jazzin, popin, funkin, rockin ja klassisen musiikin piirteitä, mutta pysyy silti helposti lähestyttävänä.

Tietenkin hämmästyttävää on myös se, miten joku voi soittaa pianoa noin hyvin. Kysehän ei ole akrobatiasta, itsetarkoituksellisesta virtuositeetista tai silmänkääntötempuista, vaan musiikillisesta vääjäämättömyydestä, jokaisen sävelen tarpeellisuudesta ja jokaisen hetken merkityksellisyydestä.”

Dokumentti Esbjörnin elämästä vielä pari päivää Yle Areenassa täällä.

Joka soinnin on oltava minä.
– Esbjörn Svensson