Annika

Minulla ei ollut vapaasta henkilökuvauksesta juurikaan ennakko-odotuksia ja ajatus kuvauksesta tuntui vain hyvältä. Päällimmäisenä mielessäni oli saada itsestäni aito ja luonnollinen minäni paljastava kuva, jonka voin laittaa tulevalle nettisivulleni. Olen aloittamassa uutta uraani yritystäni sekä koin tärkeäksi saada ”aito” kuva itsestäni nettisivuilleni.

Olin myös ollut myös jo vuosia suuressa prosessissa itseni kanssa. Olin päästänyt irti vanhasta ja etsinyt itseäni tosissani, vaikka lause kuulostaakin hyvin kliseiseltä. Kokemus siitä, miltä tuntuu olla kuvattavana ja varsinkin mitä ajatuksia valmiista kuvista itselleni nousee, oli todella mielenkiintoinen tutkimusmatka tässä vaiheessa prosessiani.

Koin Suvin ohjauksen hyvin lämpimänä, henkilökohtaisena ja läsnäolevana. Huomio olikin minussa eikä varsinaisesti tuntunut kuvaustilanteelta. Tuntui että oli tarkoitus nähdä minut ja se, mitä juuri sillä hetkellä olen, sekä saada tallennettua se itselleni näkyväksi. Hieman kyllä alussa hermostutti, mutta se hälveni melko nopeasti. Sen jälkeen tuli ilo ja rauha. Ehkä rauhallisuuteni ja luonnollinen olo kameran edessä kuvauksessa yllätti eniten. Päällimmäinen olotilani kuvauksen jälkeen oli rauhallisuus, ilo ja ylpeys.

Hienointa kuvauksessa oli totaalinen kuvaajan ja itseni läsnäolo sekä oma rauhallisuus ja hyvä olo kameran edessä. Kuvaajana Suvi on hyvin rauhallinen ja läsnäoleva sekä hänen kanssaan oli heti hyvä olla. Suvista huokui aito kiinnostus ja halua antaa mahdollisuus oman itsensä esiin tuomiseen ja sitä kautta kuvien onnistumiseen.





Tavalliseen valokuvaukseen verraten tässä kuvaustilanne ei tunnu siltä, että valokuvaus olisi pääosassa. Yhdistän tavallisen valokuvauksen ehkä siihen, että yritetään olla jotakin. Tässä mielestäni haettiin sitä mitä sillä hetkellä on ja mikä haluaa tulla näkyväksi. Kaikki vanhat (ja huonot) ajatukset valokuvauksesta saa heittää romukoppaan sekä sen, ettei vapaa valokuvaus vaadi valmista oloa kameran edessä ”viihtymisestä” tai taitoa poseerata. Jokaisella on halua ja tarve tulla nähdyksi sekä saada itsestään aitoja kauniita kuvia, tämä on mielestäni mahdollisuus siihen.

Lopulliset kuvat ovat todella kauniita. Kuviin on tallentunut minä, ei joku joka minun pitäisi tai yritän olla. Voisin myös ehdottomasti kuvitella osallistuvani kuvaukseen uudelleen. Uskon, että säännöllinen pysähtyminen valokuvaukseen ja sen nostattamaan ajatuksiin, tukisi oman aidon itseni löytämisen prosessia. Suosittelisin kuvausta kaikille. Valokuvaus on yllättävä ja antoisa, se voi paljastaa vaikka mitä. Ehkä sen mitä jo tietää, sen mitä on etsimässä tai jopa sen mikä vielä oli piilossa. Sain paljon enemmän kuin odotin. Kiitos!

Lämmöllä, Annika


Create a website or blog at WordPress.com

%d bloggaajaa tykkää tästä: