Esbjörn Svensson

Jos aikoo huippumuusikoksi, on löydettävä oma kielensä ja minänsä. Tämä vaatii myös sisäistä paloa tavoittaa ihmissydämet. Vasta silloin nousee tasolle, jolla e.s.t. ja etenkin Esbjörn oli.
– Siggi Loch

Esbjörn on ollut itselleni yksi suurimmista pianisti-idoleistani teinivuosista saakka, mutten ikävä kyllä koskaan ehtinyt nähdä häntä keikalla. Hänen musiikissaan on aina ollut jotain mikä on jättänyt minuun jäljen jollakin äärimmäisellä tavalla. Jokin hänen tekemässään on niin oikein kuin pianon koskettimien painamisessa suinkin saattaa vain olla. Sellaista sisäistä rauhaa, ajan ja ajattomuuden, sisään ja uloshengityksen täydellistä synkronismia. Tätä jotakin kuvaa mielestäni erittäin hyvin ja kauniisti toimittaja Jonni Roos:

”Kuuntelin vain haltioituneena Esbjörn Svensson Trion levytyksiä ja annoin mieleni vaeltaa Esbjörnin pelkistetyissä, maailmankaikkeuden järjestystä ja rauhaa huokuvissa sävellyksissä. Esbjörnin musiikissa on monta häkellyttävää asiaa. Ensinnäkin, kuinka siinä on jokin aivan omanlaisensa tunnelma? Ja miten tuota tunnelmaa edes osaisi kuvailla?

Siinähän on paljon Bill Evansin humaania, melankolista herkkyyttä, mutta myös Thelonious Monkin kulmikkuutta ja John Coltranen ekstaattista henkisyyttä. Samalla siinä on kuitenkin sellaista yksinkertaista luontevuutta, jota vain kaikkein parhaassa musiikissa on: kuulijalle syntyy vaikutelma, että kaikki on helppoa ja juuri niin kuin sen pitääkin olla.

Siinä on myös musiikin raja-aidat ylittävää yleispätevyttä: Esbjörnin musiikki yhdistää jazzin, popin, funkin, rockin ja klassisen musiikin piirteitä, mutta pysyy silti helposti lähestyttävänä.

Tietenkin hämmästyttävää on myös se, miten joku voi soittaa pianoa noin hyvin. Kysehän ei ole akrobatiasta, itsetarkoituksellisesta virtuositeetista tai silmänkääntötempuista, vaan musiikillisesta vääjäämättömyydestä, jokaisen sävelen tarpeellisuudesta ja jokaisen hetken merkityksellisyydestä.”

Dokumentti Esbjörnin elämästä vielä pari päivää Yle Areenassa täällä.

Joka soinnin on oltava minä.
– Esbjörn Svensson